Miten Suomi voi saada äänensä kuuluviin isoissa asioissa Euroopan Unionissa, kun monessa pienessä asiassa mennen tullen jyrätään meidät suomalaiset. Tällaisia käsittämättömiä pieniä asioita tulee esteen päivittäin, kun Eurooppalaista holhousyhteiskuntaa luodaan. Viimeksi mieliä Suomessa on kuohuttanut mäntytervan käytön kieltäminen.

Nyt Suomen ympäristökeskus ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ovat ryhtyneet hakemaan poikkeuslupaa Supi Suomalaisen Tervan käytölle. Tuntuu pöyristyttävältä, että meidän pitää anoa armoa EU:n komissiolta. Ehkä pian on toisin, kun uusi EU:n perustuslaki astuu voimaan ja Paavo Lipponen toimii EU-presidenttinämme. Odotamme jo hänen maakuntamatkojaan tulevana EU-presidenttinä. Tiettävästi hän on jo eduskunnan puhemiehenä tehnyt pressitiedotteen mukaan maakuntamatkan Helsingin Kontulaan.

Epäselväksi tervan poikkeuslupahakemuksesta jää, mikäli armollisesti lupa meille annetaan, että pitääkö vastaisuudessa kertoa käyttökohde, mihin tervaa aikoo käyttää. Saako tervaa käyttää vain museorakennusten kattoihin. Pitääkö veneen omistajan tehdä ilmoitus tervauskohteesta ennen käyttöä. Onhan se vaarallista, jos vaikka Helsingin Herrojen housun takamukset tervattaisiin. Milloinka muuten kielletään keski-eurooppalaiset hiilitervat?

Kovin tervaiselta tuntuu EU-perustuslain käsitteleminen. Onneksi kansanedustaja Liisa Jaakonsaari rohkeni nimittää uutta EU:n perustuslakia reilusti perustuslaiksi. Moni kansanedustaja höpötti edelleen perustuslaillisesta sopimuksesta ja niin edelleen. Luulisi kansanedustajiemme olevan sentään yksimielisiä, mistä sopimuksesta on kysymys.

Kuten olemme SataSeutu lehdessä aikaisemmin ennustaneet, tulee Suomi nielemään kakistelematta EU-perustuslain karvoineen päivineen. Se vain ihmetyttää, miksi EU-perustuslaista ei osata meillä asettaa oikeanlaista kysymystä kansanäänestykseen. Miten lähes kymmenessä muussa EU-maassa uskalletaan päästää kansa sanomaan mielipiteensä EU-perustuslaista. Kyse on itsenäisyytemme jälkeen merkittävimmästä asiasta.

Kyse on nyt siitä, että EU:sta tulee todellinen oikeustoimihenkilö, mitä se ei ole tähän asti ollut. Olemme menossa vääjäämättä kulkemassa EU-liittovaltiota kohti. Kyse ei pian ole enää itsenäisten valtioiden valtioliitosta, kuten meille edelleen päätöksentekijät uskottelevat. Pian turvallisuuspoliittiset selonteot menettävät merkityksensä, kun joudumme EU:n kautta hyväksymään yhteisen puolustuksen ja liittymisen Natoon. Osuvasti Liisa Jaakonsaari kertoi, että uuden perustuslain hyväksymisen jälkeen voidaan kertoa herra Bushille, mikä on EU:n puhelinnumero?

Onneksi meillä on vielä tervaa…

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com