Suo siellä vetelä täällä!

Kuntaministeri Hannes Manninen on oikeassa. Hänen mukaansa ei pienten kuntien lakkauttamisella hoideta kunnallistalouden ahdinkoa ja ongelmia. Sillä maamme 400 pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat pienemmät kuin 30 suurimman, joten on selvää, ettei ratkaisua menojen hillintään ja palveluiden turvaamiseen löydy kuntien määrästä, vaikka yleisesti niin uskotellaankin.

Kuntien lukumäärää rinnalla on yhtä tärkeätä tarkastella kuntien tehtäviä. Onko kunnan väestöpohja riittävä jokaisen palvelun tuottamiselle ja kuinka kustannustehokkaasti julkisten palveluiden tuottamisessa toimitaan. Pienessä kunnassa kuntaliitosten sijaan vaihtoehto voi olla antaa palveluiden tuottaminen paikallisten yrittäjien tehtäväksi. Kuntalaisten kannalta on tärkeintä, että palveluita olisi saatavilla edelleen lähietäisyydellä eikä vain Porissa ja Raumalla.

Ja oma lukunsa kuntaremontissa on sillä, miten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet turvataan kun palvelutuotanto siirtyy kuntarajan ulkopuolelle naapurikuntaan tai maakuntakaupunkiin. Ihmisten siirtämisen sijaan tärkeintä olisi siirtää palveluhenkilökuntaa. Internet ja uusi tekniikka antavat paljon mahdollisuuksia. siihen, ettei ihmisiä pidä siirtää palveluiden luokse vaan tuoda palvelut ihmisten lähelle.

Pienkuntien elämän esteeksi nousee lopulta korkea kunnallisvero, jos peruspalveluita ei kyetä tuottamaan riittävän kustannustehokkaasti. Kuntalaiset elävät ja toimivat nykyisin työssäkäyntialueiden mukaan, kun taas eläkeläisille on tärkeintä mahdollisimman lähellä olevat sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kunnanvaltuutetut joutuvat pohtimaan, pitääkö kunnan tuottaa kaikki nykyiset palvelut, vai voisivatko kuntalaiset itse kustantaa veronkorotusten sijaan palvelunsa käytön mukaan.

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com