SDP:n puoluesihteeri, kansanedustaja Eero Heinäluoma lohkaisi maanantaina radion haastattelussa, että EU-politiikka on Suomen sisäpolitiikkaa. Tämä lausuma saattaa jäädä samalla tavalla ikivihreäksi sanonnaksi kuin aikanaan Kaisa Raatikaisen lohkaisu ”Kansa rakastaa veroja.”

Heinäluoman tulkinnan perusteella Suomi voisi lopettaa heti paljon budjettivaroja syövät suurlähetystönsä EU-maiden pääkaupungeista. Brysselissä sijaitseva EU-suurlähetystömme voisi hoitaa vallan mainiosti kaikki suhteet EU-valtioihin. Eduskunnan puhemies Paavo Lipposen parjaama ulkoministerimme Erkki Tuomioja voitaisiin tämän tulkinnan mukaan hyllyttää heti, kun EU saa oman ulkoministerinsä, kun uusi EU-perustuslaki astuu voimaan.

Yhdessä asiassa Heinäluoma saattoi osua naulan kantaan. EU-perustuslaista tulee Suomen todellinen perustuslaki, jolla EY muuttuu virallisesti vasta EU:ksi. Suomi on jo vuosikymmen sitten sitoutunut EU:n yhteiseen puolustukseen ja turvatakuut tulevat, vaikka Suomi sitä vastustaisikin. Uusi EU:n perustuslaki astuu voimaan, kun neljä viidesosaa EU-maista on sen ratifioinut. Ja tämä määrähän löytyy ilman Suomea.

Puolueettomuuskeskustelussa on unohtunut tarkastella asiaa myös käänteisesti. Mikä maa pitää Suomea vielä puolueettomana maana, kun toinen jalkamme on ollut jo vuosia Naton oven välissä ja meillä on yksi yhteinen raja EU-maiden kanssa, yhteinen valuutta ja sama talousjärjestelmä. Suomen puolueettomuus romutettiin Esko Ahon pääministerikaudella, kun Suomi anoi EY:n jäsenyyttä. Nyt puolueettomuuden sijaan puhutaan sotilaallisesta liittoutumattomuudesta.

Keskeisintä on etenemmekö nyt hitaammin EU:n yhteisessä puolustuksessa kuin muut EU-maat kohti EU:n liittovaltiota. Liittovaltiokehitys menee koko ajan menojaan. Eteneminen on kirjoitettu Suomen hyväksymiin EU-sopimuksiin. Mikä oli muuten se konkreettinen muutos, jonka Suomi sai aikaiseksi Rooman HVK- huippukokouksessa joulukuussa EU:n turvatakuisiin.

Paikallinen mediasirkus Suomessa kertoi, että pääministeri Vanhanen ja presidentti Halonen saivat Suomen tavoitteet EU-perustuslakiluonnokseen. Heinäluoma voisi kertoa meille suomalaisille, minkälainen oli tämä sisäpoliittinen ratkaisu, jolla Suomi voi säilyttää jo vuonna 1992 menettämänsä puolueettomuutensa EU:ssa. SataSeudun toimitus on tutkinut Rooman kokouksesta julkaistuja kokousasiakirjoja, eikä meille ole selvinnyt, mikä konkreettinen asia muuttui perustuslakiluonnoksessa, että Suomi voi tulkita puolueettomuutensa edelleen säilyvän. Vain itsellemme meidän ei kannata olla puolueeton.

Toinen juttu sitten on, mistä Eu- parlamentaarikko Ilkka Suominen huomautti viikonlopulla antamassaan lausunnossa, saiko edellinen pääministeri EU-asioista vastaavana jotain aikaiseksi EU:ssa. Lähinnä me olemme vain sopeuttaneet oman elämämme EY lainsäädäntöön. Direktiivit ovat tulleet tärkeimmiksi asioiksi Suomessa. Parhaillaan on menossa valitettavaa kyllä osana EU-maataloutta maaseutumme alasajo, mutta tämähän on vain sisäpolitiikkaa.

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen päättää Suomen voimassaolevan perustuslain mukaan mitä EU-asioita otetaan eduskunnan käsiteltäväksi. Kaikkia näitä ”sisäpolitiikan” asioita ei enää käsitellä eduskunnassamme. Ne vain luetaan eduskunnan tiedoksi niin sanottuina U-asioina tai sitten pääministeri antaa asioista ilmoituksen, josta ei voi äänestää.

Kansa rakastaa EU:ta!

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com