Kaikki siitä puhuvat, mutta kukaan ei tunnu tietävät, mitä se loppujen lopuksi merkitsee nimittäin paljon puhuttu hoitotakuu, poliitikkojen antama lupauksesta, että kaikki suomalaiset pääsevät terveydenhoitoon määrätyn ajan kuluessa. Vielä vähemmän kukaan tietää, mitä tämä lysti tulee maksamaan kunnille. Laki hoitotakuusta astuu voimaan ensi vuonna ja viimeistään loppukesästä kunnat joutuvat tositoimiin lupausten lunastamiseksi. Ainakin alkuvaiheessa takuun toteuttamisesta aiheutuu lisäkustannuksia, mutta aikaa olleen kustannukset voivat myös alentua, kun ihminen hoidetaan riittävän ajoissa ja oikeassa paikassa.

Valtakunnallisten puoluejohtajien oli helppo päättää kansaa miellyttävästä asiasta, kun maksumiehiksi joutuvat valtiovallan sijaan kunnat. Parhaillaan kunnissa laaditaan ensi vuoden budjetteja, mutta tuskin kuntapäättäjät osaavat budjetoida hoitotakuun lisäkustannuksia oikein. Kaikki eivät budjetoi mitään muutosta hoitotakuusta. Sinänsä kansalaisilla on oikeus saada tasavertaista ja oikeudenmukaista kohtelua julkisin varoin rahoitetuissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Nyt ainakin potilaalle annetaan takuu määräajasta, jonka puitteissa pääsee hoitoon. Enää ei voi käydä kuten entiselle miehelle, joka oli viikkoa aikaisemmin leikkausjonossa sijalla 154 ja viikkoa myöhemmin sijalla 230.

Paranevien hyvinvointipalveluiden ja heikon kuntatalouden yhtälöä on kuitenkin vaikea toteuttaa yhtäaikaa. Pahimmillaan voi käydä niin, että hoitotakuun toteuttaminen merkitsee joidenkin muiden hyvinvointipalveluiden radikaalia leikkaamista, kun rahat eivät riitä kaikkeen. Todennäköisesti terveydenhuollon kustannukset ainakin lyhyellä aikavälillä kasvavat hoitotakuun takia kunnissa. Samaan aikaan ei voida turvata hoidon parempaa saatavuutta ja menoleikkauksia.

Yhteiskunnassa on edelleen keskustelematta, minkälaista pistejärjestelmää hoitotakuun voimaan astuessa aletaan soveltamaan. Eivätkä kaikki veronmaksajat tiedä, että potilaat on jo nyt kunnissa ja sairaaloissa pisteytetty. Pisteytys ratkaisee, minkälaista hoitoa ihminen saa.

Dementiaa sairastava läheiseni joutui tänä vuonna Satakunnan Keskussairaalaan muun syyn kuin dementian takia eli pakarahaavan tulehduksen takia, kun terveyskeskuksen vuodeosastolla ei ollut vuodeosastopaikkoja. Edellisestä sairaalakäynnistä oli melkein puolitoista vuotta, kotihoidossa oli kunnan avustuksella pärjätty hyvin. Pöyristyttävältä tuntui lukea Satakunnan Keskussairaalan osastolääkärin hoitosuunnitelma tai pitäisikö sanoa hoitotakuusuunnitelma: ”Täysin dementillä potilaalla lienee selvää, että elvytystoimiin tai tehohoitoon ei ole syytä ryhtyä” Monenko muun sairaalan asiakkaan epikriisissä lukee jotain vastaavaa?

Perusongelma on terveydenhoidossamme, että kuka ei ottaa hoidosta vastuun, kuten Antti Arstila on väittänyt. Nyt potilaita pompotellaan paikasta toiseen, eikä kukaan halua kantaa kokonaisvastuuta potilaan hoitamisesta. Terveyskeskusten ja sairaaloiden asiakkaille pitää varhaisemmassa vaiheessa uskaltaa kertoa, että olette väärässä paikassa, hakekaa omilla rahoillanne parempaa hoitoa. Ehkä hoitotakuu selkeyttää ainakin tätä tilannetta, vaikka hoito jäisi saamatta.

Koitetaan jaksaa ja äänestetään kuntavaaleissa.

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com