Ehdokasmäärät eivät korreloi suoraan kunnallisen demokratian tilaa. Moni on suostunut ehdokkaaksi, kun puolue tai lähipiiri on sitä edellyttänyt. Kaikilla ei ole palavaa halua oman kuntansa kehittämiseen. Harva ehdokas on perillä kunnallistalouden vaikeasta tilasta. On helppo esittää pitkä lista vaatimuksia hyvinvointipalveluista ja niiden kehittämisestä. Hyvin pieni ehdokasjoukko hallitsee kokonaisuuksia. Harvoin löytyy vastaukset puolueohjelmasta oman kunnan talousahdinkoon. Valtiovalta on jatkuvasti sälyttänyt kunnille uusia tehtäviä, mutta ei ole antanut taloudellisia työkaluja palveluiden hoitamiseen. Kuka maksaa ensi kevääksi luvatun hoitotakuun? Siitä puoluejohtajat antoivat lupauksensa ennen eduskuntavaaleja.

On äänestäjien pettämistä antaa suuria lupauksia. Kunnallisen päätöksenteon pelivara on kuntien rahapuolan takia hyvin pieni. Kunnilla ei valitettavasti ole seuraavan vaalikauden aikana varaa palveluiden lisäämiseen tai kunnallisten palveluiden hintojen alentamiseen.
Kunnallinen päätöksenteko on ennen muuta arkista tasapainottelua kunnan menojen ja tulojen tasapainottamiseksi. Eikä kannettu vesikään näytä kaivossa pysyvän, kun Kokemäki myi muutama vuosi sitten sähköyhtiönsä, niin nyt myyntitulot näkyvät enää kunnan taseessa, mutta kaupungin kassa on tyhjä.

Peruspalveluiden turvaamisessa ei pidä kunnissa kiinnittää huomio vain julkisiin palveluihin. Yksityisten palveluiden turvaaminen tulee maaseudulla entistä ajankohtaisemmaksi. Palveluvarustusta tulisi tarkastella kokonaisuutena. Pitäisi myös määritellä jokin minimitaso, mitä palveluita joka kolkasta Suomea pitää asukkaiden saada. Mitä asukkaat saavat verojensa ja maksujensa vastikkeeksi?

On uskallettava rohkeasti keskustella kuntien liittämisestä yhteen. Kunta ei ole organisaationa itsestäänselvyys, mutta kuntalaiset ovat. Pienikin kunta voi pärjätä, jos kuntalaiset tyytyvät vähempiin palveluihin kuin suuremmissa kasvukeskuksissa.

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com