Ahneus!

EU-aikana on noussut silmiinpistäväksi hyveeksi ahneus. Aikaisemmin sitä kavahdettiin. Nyt siitä vaietaan. Jokainen on kiinnostunut vain omista asioista. Naapurissakin käydään enää vain kutsulla. Yhteisöllisyys on hyve lähinnä politiikkojen juhlapuheissa. Mitään taloudellista kattoa ei näytä olevan etuus- ja palkkavaatimuksille.

Eniten näyttävät ahnehtivan ne, joilla on jo riittävästi. Hullunkurista, että kansanedustajat paheksuvat ammattiryhmiä, jotka ahnehtivat itselleen lisää palkkaa ja etuja, vaikka näillä olisi lähtötilanteessa hyvä palkkataso, mutta kun kyse on ”kansankynttilöiden” omista palkkaeduista, ei tyydytä tavanomaisiin korotuksiin, kun ollaan palkkakuopassa.. Euroeliitti on luku sinänsä. Niin politiikan kuin talouselämän johtopaikoilla maksetaan lisää liksaa ja erilaisia optioita irrotettuna tuottavuudesta ja talouden reunaehdoista.

Työ on Suomessa kallista. Sen kaikki tietävät, mutta vaikenevat ongelmasta. silti kaikki haluavat itselleen lisää. Kuka voisi tyytyä nykyiseen. Varmaa on, että selviytyäksemme globalisoituvassa maailmassa joudumme tyytymään nykyiseen elintasoomme, tulemaan toimeen ilman suuria palkankorotuksia ja etujen lisäyksiä, tai muuten suomalainen teollinen työ rationalisoidaan ja ulkoistetaan, kuten hienosti sanotaan.

Tämä ahneus voi todella kostautua. Pian ei meillä ole riittävästi verovaroja julkisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen puhumattakaan maksuttomasta koulutuksesta. Meillä tuijotetaan liikaa valtiontaloudessa vaihtotaseeseen, joka toki on positiivinen, mutta pääomataloutemme on ollut jo pitkään negatiivinen eli Suomeen ei investoida, vaan raha pakenee maasta. Onko tämä selitys Eurosetelien häviämiselle? Suomalainen ei luota suomalaiseen työhön?

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com