Kunnallinen demokratia on vuosi vuodelta ohentunut. Valtaa on keskitetty kunnanjohtajille, joita ei valita vaaleilla tehtäväänsä. Virkamiesvaltaisuutta on kasvattanut myös kunnallisten lautakuntien määrän väheneminen ja jäsenmäärien karsiminen, joka alkoi 1990-luvun alun lamavuosina.

Oman lukunsa kehitykselle antaa se, että kuntien hoitamia tehtäviä ulkoistetaan kiihtyvään tahtiin kuntayhtymille ja toisaalta annetaan yksityissektorin hoidettavaksi markkinaehtoisesti, jolloin suoraan vaaleilla valitut kuntien ja kaupungin valtuutetut eivät juuri pysty vaikuttamaan näihin poissiirrettyihin tehtäviin. Esimerkiksi kuntaliittojen edustajia ei valita suorilla vaaleilla. Kuitenkin merkittävä osa kunnalta pois siirretyt tehtävistä on kunnan vastuulla, joten ne olisi saatava paremmin poliittisen ohjauksen ja kontrollin piiriin.

Hyvin epämääräisesti istuu kunnalliseen demokratiaan seutukunnat, joille siirtyy koko ajan kuntien tehtäviä, kun kunnat eivät uskalla laittaa rohkeasti hynttyitään yhteen. Kunnallisdemokratian kannalta olisi parempi, jos Pyhäjärviseudulla ja Kokemäenjokilaaksossa tehtäisiin varsinaisia naimakauppoja kuntien kesken kuin siirretään tehtäviä seutukunnille. Perustellusti voi väittää, että Porissa valtuutetulla on enemmän sanavaltaa kuin Kokemäenjokilaakson kunnissa.

Aika näyttää jääkö kunnallisen itsehallinnon hoidettavaksi muutakin kuin peruskoulutus. Kuntaministeri Hannes Manninen sanoi keväällä enteellisesti:” Kuntien käsissä on pidettävä tehtävät, joiden hoitamiseen on annettu merkittävästi julkista valtaa. Peruskoulu on tärkeätä säilyttää kunnan ylläpitämänä. Yksityiskoulujen perustaminen on vaikeaa ja niin se saa olla jatkossakin”. Ministeri listasi myös huostaanotot kunnan tehtäväkenttään. Kaikki muu on kaiketi siirrettävissä kunnilta pois.

Kunnat muuttuvat lähi vuosina palvelujen tuottajista entistä selvemmin palveluiden järjestäjiksi ja tilaajiksi.

Tommi Anttila
tommi.anttila@satanen.com